HISTORIIKKI

Click here for the english version of the history

Vuonna 1984-85 Kuusamossa vaikutti bändi nimeltä Pestilence, tosin nimeä piti vaihtaa useamman kerran koska eräs Pestilence oli jo olemassa ulkomailla. Bändi hajos ja minä ex-basistina rupesin miettimään että mitähän tässä tekis. Rumpali Pasi totesi että Olvan Ranella ja niiden bändillä on treenikämppä Nilon koulun vieressä (Tonterin kämppä), niin kysytään joskos päästäs sinne treenaamaan vaikka kahdestaan. Tästä alkoi A.R.G. taru.

STONEAGE

Muutin Kuusamon keskustaan joskus 1984 ja koulukin vaihtui. Koulussa tietysti katottiin pitkää, ku uus jätkä joka pukeutuu hevari-hard rock-glam rock-punk vermeisiin. Tottakai sitte sitä tutustuu saman näkösiin ja samaa musiikkia kuunteleviin jne. huomaa että kavereitakin on. Jossain vaiheessa kaveri nimeltä Raaskan Aku kyseli et osaanko soitella mitään ja minähän olin vähä bassoa soitellu. Ei muuta ku bändiin mukaan...nimi oli muistaakseni Ravage ja siinä soittivat Ahon Jari kitarassa sekä Säkkisen Veske toisessa kitarassa, Raaskan Aku lauloi, mie bassossa ja Takkulan Pasi rummuissa. Mitään kamoja ei ollu paitsi Pasilla perussetti ja Aholla kitara ja combo. Veskellä tais olla legendaarinen Washburn. Mulla oli lainabasso ku omaa ei ollu.

Treenit oli Pasin kotona. Vanhemmilla oli varmaan pinna kireenä mutta iso kiitos heille siitä että sai siellä treenata. Samaan aikaan Kuusamossa treenasi toinenkin bändi nimeltään Mortal Decay, heillä oli treenikämppä ja sinnehän mekin saimme itsemme ruhjottua, oltiin ns. veriveljiä koska molemmat bändi soitti metallia eikä rockia. Kuusamossa rock-bändejä oli, mutta metallibändejä ei. Paskaa tuli niskaan alussa tosi paljon koska ei osattu soittaa, kaikki oli opettelua. Aikamme treenattiin ja sitten Ahon Jari ilmoitti että koulu ja muut asiat menee edelle, hän lopettaa. Jatkettiin jonkun aikaa sen jälkeen ja lyötiin pillit pussiin. Niin sitten hajos eka bändi, ei tehty demoja vaan c-kasetille ääniteltiin treenejä. Pari keikkaa tehtiin, saatiin kuitenki sekin kokemus tehtyä.

"T.S.O.N.N.W" (1987)

Minä ja Pasi päästiin treenaan Tonterin kämpille, samaan aikaan Mortal Decay alko hyytymään ja heillä oli laulaja nimelta Tepa Karjalainen. Tuttu mies minulle, koska sattui seurustelemaan mun siskon kanssa :) Aikamme treenattuamme aloimme miettimään Patsun kaa että ketäs tähän saatas meidän lisäksi. Tepa lähti mukaan vaikka soitti vielä Mortal Decayssä ja minä ajattelin että siirryn kokeilemaan kitaraa. Olvan Rane lainas kitaraa ja kamojaan niin ei muuta ku opettelemaan.

Sit saatiin päähän että tehdään nauha 4-raiturilla ja pistetään homma pakettiin. Lauluun pyysin Akua ku se oli vanha tuttu, joten Aku ja Tepa hoiteli TSONNW-nauhan karjahtelut. Mie soittelin kitarat, bassojakin soittelin aika moneen biisiin ( ei niitä siel kyl kuulu), Pasi hoiti rummut. Homma tehtii kieliposkella, pidettiin hauskaa. Musiikki oli mitä oli, S.O.D. vaikutuksia sekä hc-punk asenetta. Ei osattu soittaa ja tärkeintä oli thrash-meno. Vauhti sata, taidot 0. Eka keikka tehtiin Kuusamon ammattikoululla, mukana oli kaksi tanssityttöä, introna kuultiin Ritari Ässän tunnari, bassossa keikalla oli Ahon Jari vierailevana tähtenä. Porukka katto että mitä v(0+a nää hommaa? Kaksi laulajaa? Meno oli hieman Sleepy Sleepersiin verrattavissa.

"HEATHENISM IN PENITENTUARY" (1988)

Aikamme pelleiltyämme alettiin miettimään, et pitäs saada toinen kitaristi bändiin. Kysyin Veskeä koska ajattelin et Mortal Decayn jätkistä kumpikaan ei lähe, koska ne on niin pro-ukkoja verrattuna meihin ja Veske oli vanha tuttu. Veske mietti aikansa, tuli soitteleen ja totes et lähtee mukaan. Tässä vaiheessa Aku oli ilmoittanut et lähtee erääseen National Napalm Syndicateen, joten todettiin et Tepa hoitaa si laulut jatkossa. Näin alkoi olla A.R.G. kasassa. Alussa nimi oli Anarchy Rules Games, mutta se vaihdettiin kun homma alkoi olla isompaa. Aku Raaska Group oli ensimmäinen versio, Pasi kirjoitti sen kännissä treenikämpän kattoon spray-maalilla vielä ku oltiin Pestilencessä ja sille naureskeltiin silloin. Myöhemmin otettiin lyhenne käyttöön ja kun jengi rupes kyseleen et mitä toi tarkottaa, niin etsittiin sopivat sanat. Lopulta Veske muistaakseni kehitteli ton Ancient Rotten Graveguardsin.

Kuusamossa oli tasan yksi paikka missä tehdä demo. Se oli legendaarinen Rauhala, Zero Nine orkesterin treenikämppä/studio/toimisto. Kun biisejä oli kasassa tarpeeksi, mentiin sinne tekemään ekaa oikeeta demoa. Saatiin tehtyä ok demo joka rupes leviämään aika nopeesti ympäri Suomea, koska nauhan vaihto oli todella yleistä tuohon aikaan. Samaan aikaan mekin tehtiin pienlehteä nimeltä Epitaph, jonka kautta oli mahdollisuus "mainostaa". Demoa vaihdettiin, myytiin jne. Lopulta saatiin myytyä varmaan 300 kpl tota demoa. Oltiin tosi ihmeissämme.

POHJOIS-SUOMEN BÄNDIMESTARUUS

Demon valmistumisen jälkeen tehtiin keikka Kuusamossa ja oltiin tosi ihmeissämme, kun jengiä oli 160 sisällä. Ite maksettiin kaikki kulut ja ennen kaikkea ihmeteltiin et jengi riehu mukana ja meno oli laadukasta. Tämän jälkeen toi demo-kauppa nousi tosi kovasti. Eräänä päivänä oltiin Rauhalas ja 09 roudari kerto et Oulussa ois semmonen skaba, menkää sinne niin pääsette ainakin keikalle. No mehän et ok, ilmottaudutaan sinne vaan. Tätä ennen me oltiin jossain vaiheessa käyty jossain skabassa ihan vaan siksi että päästäs keikalle jonnekin muualle, päästiin sit Pudasjärvelle ja Ouluun!

Tää uus kisa oli Pohjois-Suomen bändimestaruuskisa ja voittaja pääsis tekee singlee. Me ajateltiin, et päästää Oulun Kuusisaareen keikalle, vedetään kännit ja lähetään kotia. Ei menny ihan noin ku suunniteltiin.Ensin oli karsinnat. Soitettiin eka setti ja ruvettiin vetää soppaa. Jossain vaiheessa Salmirinteen Kepa tuli sanomaan parkkipaikalla, että kannattas vetää korkit kiinni, taidatte olla jatkossa. Me et voi paska, nousuhumala päällä ja pitäs ruveta soitaan taas. Vedettiin toisen kerran aika soossissa mut selvittiin kunnialla. No sit jatkettiin kaatamista ja mietittiin et voitettas ees 3. palkinto joka oli lahjakortti johonki musaliikkeeseen.

Lopulta julistivat et me voitettiin. Soitettiin pari biisiä kauheessa tinassa ja se meni sopivasti paikallisradioon livenä. Ei jälkeenpäin paljoo naurattanu toi homma. Mut sinkun teko ois edessä sit seuraavaksi. Rupes jo jänskittämään et mitäs ny? Into oli kova, homma eteni. Unelma et soittas vähä isommissa seteissä oli saanu bensaa liekkeihin.

"AGGRESSIVE CONFESSOR" (1988)

Bändimestaruuden jälkeen tehtiin keikkoja muutama. Studioon mentiin Oulussa ja tuottajaksi otettiin 09 Mara Mäntyniemi. Mara äänitti meidän ekan oikean demon, joten ajateltiin että otetaan edes yks tuttu mies mukaan. Maralla ny oli enemmän tietoo studiohommista ja se tunsi jo biisit jotka singlelle otettiin. Singleä tehtiin muistaakseni kaksi päivää ja studio-vaiheen jälkeen keikkaakin alko pukkaamaan. Oltiin Oulussa nuorisotaloilla, Kemissä, Torniossa (eräs CMX oli silloin nuorisotalokeikan pääesiintyjä :) Kajaanissakin käytiin keikalla, samalla tutustuttiin Martikaiseen ja Euthanasia popposeen.Iso pommi tuli kuitenkin kun oululainen keikkamyyjä ilmoitti, että ois keikka Kuusisaaressa Stonen lämppärinä. Meillä leuat putos et joo...Stone oli tuolloin tehnyt ekan sinkun ja esikoislevy oli jo ulkona. Me oltiin aivan kipsissä, et jumalauta, Stonen lämppäriksi.

80 MK VIINIPULLO

Keikka meni ok. Keikan jälkeen juteltiin Stonen ukkojen kaa ja oli aika jatkaa matkaa. Viinapiru iski ku viinat loppu ja minä kyseleen Stonen ukoilta, että oiskos myydä mitään lientä? No Pekkahan kertoi että sillä o vinkkua ja tinkaus alkoi. Minä ja meidän miksaaja Eki taidettiin maksaa muistaakseni 80 mk Magyar pullosta. Ei mitää järkee, mutta maistui. Jälkeenpäin Pekka kauppas muillakin keikoilla viiniä edullisesti, naureskeli räkäsesti päälle.

"ENTRANCE" (1989)

Sinkku myi hyvin. Oltiin muistaakseni single-listan 3. pari viikkoa. Tuota auttoi se, että kaverit ostivat piruuttaan jopa kolme singleä kerralla. Kun sinkku oli ulkona, alkoi keikkoja tulla eteläänkin. Helsingin nuorisotalot tuli kierrettyä aika hyvin. Mäntyniemen Mara otti missioksi kaupata meitä levy-yhtiöille. Megamania kiinnostui ja singlen myynti komppasi meitä hyvin. Tavattiin Atte Blom ja saatiin tietää, että levyähän täs seuraavaksi pitäs ruveta tekeen. Tuohon aikaan Metal Massacre keikat Lepakossa olivat tavallaan kulttimaineessa. Sinnekin päästiin ja olihan kinkerit. Porukka huuteli poroja lavalle ja keikan aikana moshpit oli lavalla. Levyn teko olikin sitten oma homma. Reissattiin Kuusamo-Hki väliä. Saundillisesti "Entrance" oli itselleni pettymys, ei päästy hirveesti miksauksiin ja jälkituotantoon mukaan. Mut olipahan levy ulkona.

HAASTATTELU "Entrance" LP:n julkkarikeikalta Kuusamon Valistustalolta 1989

Kuusamon kansanopiston videoilmaisulinjan tekemä haastattelu sekä livepätkiä A.R.G.:n "Entrance" LP:n julkkarikeikalta Kuusamon Valistustalolta 1989, esitetty Kuusamon PTV:llä.

JEESUS HAJOAA

Meillä oli oma keikkabussi nimeltään Jeesus. Nimi tuli siitä, ku ennen vanhaan hyvään aikaan oli teiden varsilla puhelinpylväissä uskonnollisaiheisia Jeesus tulee jne. kylttejä. No mehän aina keikkareissuilla kännissä niitä nyittiin irti ja teipattiin bussin ikkunoihin. Kerran jopa Oulussa mummot luuli meidän bussia teetuvaksi ja yrittivät tulla kuulemaan herran sanaa sisälle. Ei tarvinnut kuitenkaan ruveta tappeleen mummojen kaa. Ne oli sitä mieltä että poliisit paikalle.

"Entrance"-levyn nauhoituksiin mentiin siis Jeesuksella, nauhoitusten jälkeen lähdettiin kamat kyydissä kohti Kuusamoa. Jeesus hajos 20 km Jyväskylästä pohjoseen ja me liftaamaan. Tepan kaa muistaakseni 12h liftattiin ennenkuin systeri poimi meidät kyytiin. Sisko nimittäin kävi hakemassa Helsingistä kaverin kaa auton ja poimi ukkoja kyytiin ku tuli kohti pohjoista. Olipa kiva juhannus.

KEIKKAA

"Entrance" nosti meidät kuitenkin pinnalle ja yleisön tietoisuuteen. Keikkaputkista paras tai pahin oli mielestäni viikon rundi Stonen ja Airdashin kaa. Ekana oli Helsinki, sitten Espoo tai olikohan Vantaa, sit Lahti. Nää kolme mentiin silleen et Stone oli mukana. Loput mentiin Korvasuihkeen kanssa kahdestaan. Kaksi bändiä survoontu pieneen pakettimersuun ja menoksi. Ei voinu nukkua ku ei ollu tilaa. Kaadettiin koko ajan ja pinnat rupes kiristyyn. Lopussa ku meillä oli uuden vuoden keikka Oulussa ja päästiin omaan bussiin, niin oli kyllä helpottunu olo. Mukavaa oli, mutta univelat ja ahtaus veti pinnat kireelle.

"BACK TO LIFE" (1990)

"Entrancen" jälkeen ajateltiin, että tehdään seuraava juttu tutulla studiolla tuttujen ukkojen kaa. Ja pohjosessa. Voidaan vaikuttaa enemmän saundiin jne. Maxi-sinkku "Back to Life" oli saundilliseti parempi ku "Entrance" ja biisitkin oli monipuolisempia. Hieman osattiin jo soittaa. Himotti jo tehdä seuraavaa pitkäsoittoa koska hampaankolossa oli paljon "Entrancen" jäljiltä. "Back to Lifen" äänitti Niksu Nikula. Ajatus oli että Niksu mukaan seuraavalle levylle ku tietää ja tuntee meidät. Mukana oli myös Antti Mommo, joka oli tuttu mies Kuusamosta. Antti oli mukana ajatuksella toinen tuottaja.

FESTARIKEIKAT

Nummirock. Kuusrock. Giants of Rock. Nää oli silleen vaikeita meille, ku piti pitää kaataminen minimissä ku homma oli sen verran isoa ettei voinu vetää tinassa. Tässä törmättiin Pasin rai rai meininkiin. Pahimmillaan rumpali oli selviytymisteltassa ja roudari vahti ettei se karkaa vetään soppaa. Itsekkin olin välillä vetämässä bussissa unta palloon et selviää keikalle. Tää oli se korkeakoulu jossa tajus ettei voi vetää soppaa ja keikkaa rajattomasti putkeen. Kantapään kautta. Välissä pidettiin palaveria jossa päätettiin paljonko saa juoda ennen keikkaa. Keikan jälkeen ei sitte katottu muutaku että onko kaikki mukana ku bussi lähti. Yleensä Pasi häipy keikan jälkeen ja sit viikon päästä Kuusamossa tuli kyseleen et millo treenit. Aika velikulta.

"MASSEY FERGUSON" SUOMEN MESTARUUSVIDEO

Massey Ferguson -musiikkivideo (1992)
Ohjaus + Kuvaus: M.Mustanoja
Editointi: Karri Takala
Käsikirjoitus: Mustanoja + Takala
Music: A.R.G. (1988 Megamania)

Video voitti 1992 Suomen mestaruuden nuorten sarjassa + minuutti Cupin. Video edusti Suomea Pohjoismaiden mestaruuskisoissa Ruotsissa, Syksyllä Italiassa MM-kisoissa ja edusti lisäksi Suomea jossain kisoissa Venäjällä.

Massikka syntyi yks la-ilta ku olin kotitilalla Kuusamossa ja soittelin saunan jälkeen kitaraa. Syntyi semmonen hilipili-riffi, johon liitin ihan piruuttani semmosen Red Hot Chili Peppers funk riffin. Tarkotus oli, et siinä ois ollu peukkubasso mutta se muokkautui orkesterin kanssa semmoseksi ku se on. Nimi ja sanoitus syntyi, kun kattelin ikkunasta ulos ja traktorihan se siinä pihalla seiso. Tosin Ford mutta Massikka saundas paremmalta joten siinähän se. Tepa muotoili lyriikat lopulliseen muotoon. Alkuaikoina keikoilla se oli ok ns. huumorikevennys, mutta loppuaikoina mua ainakin vitutti soittaa ja räpätä sitä. Tää oli näitä "biisi + sanat 15 min". Suosio yllätti kyllä.

"ONE WORLD WITHOUT THE END" (1991)

Tokaa levyä ku ruvettiin tekemään oli mulla ainakin paineet aika kovat. Ei ollu töitä, lama paino päälle ja talous oli kuralla. Ei ollu muuta ku soittaminen. Sitä mietti, että ei tällä elä mutta ei oo kyllä muutakaan. Opiskelut oli loppu ja töistä ei tietoakaan. Levyn teko oli tuskasta, koska haluttiin tehdä hyvää jälkeä. Hinkattiin biisejä aika kovasti mutta oltiin toisaalta hyvin treenattukin. Levystä tuli saundillisesti ihan ok verrattuna ekaan ja biisit oli monipuolisempia. Oltiin tultu jo rajalle missä mietittiin et mitä seuraavaksi? Osa bändistä halus tempoja alas, melodioita lisää jne.

TAPPI KEHIIN

Tämän jälkeen meillä oli pakko tehdä päätös Pasin suhteen. Miestä ei näkyny treeneissä, hyvä ku keikat hoiti ja Pasin elämä oli muutenki aika sekasorrossa. Tehtiin päätös erään keikan jälkeen, ku kannujannu veti ns. humppakeikan ja me todettiin et muut o kuosissa mut rumpali ei. Kysyttiin Mental Agony-bändin rumpali Tapani Kokkoa rumpuihin, Tappihan mietti ja suostui. Päätös oli mulle vaikea, koska olin Pasin kaa perustanu pumpun ja Pasi oli kaveri. Mutta ei voinu mitää, oli varoteltu Pasia että pidä ny homma hanskassa mutta ei. Vitutti raskaasti.

THE END

Tässä vaiheessa thrash-speed boomi alkoi hyytyä Suomessa. Tämä näkyi keikkojen vähentymisenä. Oli ehkä hieman ähky kaikesta metallista. A.R.G ei elättänyt, mutta ei ollut töitä muutenkaan. Lisäksi bändi asui tässä vaiheessa ympäri suomea. Treenien suhteen homma meni vaikeaksi, ku yhteinen aika kävi vähiin. Tehtiin keikkaa, mutta esimerkiksi mulla alko vituttaa ku treenit oli Oulussa ja paikalla ei ollu kaikkia ukkoja ku treenit alko. En tiedä Veskestä mutta Tepalaakin alkoi homma tympiä. Oli muutakin elämässä ku A.R.G. Pian Tepa ilmoitti että lopettaa. Tehtiin Ruisrock keikka. Tämän jälkeen minä päätin että bändi rupeaa treenaamaan Kuusamossa ja ne jotka meinaa soittaa vielä mukana niin tulee treenaan sinne tai sitten ei.

DEMOTTELUA (1993-1994)

Me tehtiin pari demoa. Siis Tepakin oli mukana viel toisessa demossa. Levy-yhtiö ei innostunut yhtään meidän uudesta materiaalista. Tämäkin vaikutti bändin mielialaan. Kun Tepa lähti, treenattiin Kuusamossa ja Veske otti lauluhommat kontolleen. Aikamme treenattiin kunnes Tappi ilmoitti että lopettaa ku lähtee opiskelemaan. Tepan lähdön jälkeen bassossa soitti Poussun Jarkko. Pose tuli bändiin aika paskaan väliin, koska oltiin kynnyksellä et mimmosta musaa me ruvetaan ny tekeen. Haettiin jotain uutta, mutta homma hyyty pikkuhiljaa ja itse rupesin olemaan kypsä koko kitaran soittoon.

MITÄ JÄI KÄTEEN

 

Kun A.R.G löi pillit pussiin ei tapahtunut mitään ihmeempää. Homma hyyty ja that´s it. Ei pidetty hautajaisia eikä viimeistä keikkaa. Loppujen lopuksi tuntuu että bändi ei lopettanut vaan hiipui pois. Itse en halunnut soittaa metallia vähään aikaan, vaan soittelin ihan erilaista musaa koska vitutus metallin suuntaan oli kova ja teki mieli soittaa muutaki ku thrashia. Kuuntelin kuitenkin metallia, ei ny koira karvoistaan pääse.

A.R.G. oli hieno kokemus soittaa, katella mualimaa, saada paljon kavereita ja pitää hauskaa. Sitten ku ei ollu hauskaa niin paskaaks sitä itteesä kiusaan.

- Jari Kelloniemi

HISTORY

Translation by Antti / Scumfusion

STONEAGE

I moved to Kuusamo's central area around 1984 and as a result the school I went to changed, too. As I was a guy with typical heavy metal etc clothes of that time, I made friends with other fellas that were like I was back then. Music taste was the connecting factor naturally. At some point a guy called Aku Raaska asked if I can play any instrument and as I mentioned earlier, I had been playing bass in past. And soon I was part of a new band … which was called Ravage if I remember the name right. Jari Aho handled guitars together with Vesa Säkkinen, Aku Raaska was the vocalist, I player bass and Pasi Takkula took care of drums. We had not much instruments nor equipment overall; Pasi had basic drumkit and Jari had a guitar and basic amp. I had bass on loan from elsewhere as I had no bass of my own.

We used to rehearse at Pasi's home. His parents must have been on the edge of nervous breakdown with us making noise at their house; huge thanks to them for all that time and space. At the same time there was another band in Kuusamo rehearsing actively. That band was called Mortal Decay and they had their own place where to play at. We managed to get ourselves stuffed into their place as well; the two bands felt like blood brothers to each other, since both bands were playing metal instead of rock. There were bunch of rock bands in Kuusamo at that time, but no metal bands at all if not counting us two bands. We got lots of shit thrown at us at the start as we really couldn't play and everything was pure learning experience. We kept on rehearsing for some time, until Jari stated that education and other things in life are more important to him and so he's quitting the band. The rest of us kept on going for a while until we decided to call it quits as well. So this band of ours split up. We didn't make any demos – only recorded some rehearsals to tape. Few local gigs were made and we got that experience out of this band anyway.

"T.S.O.N.N.W." (1987)

I and Pasi got into rehearsing at the place Pasi knew and had suggested for us earlier. Around the same time Mortal Decay started to decay literally. Mortal Decay had a vocalist called Tepa Karjalainen. He was a familiar guy for me already as he happened to be dating my sister. :) After rehearsing with Pasi for some time we started thinking about who we might get lured into our band. Tepa joined us even that he was still part of Mortal Decay. Around that time I thought I'd change into playing guitar instead of bass. So, once again with some loan equipment I started learning to play some guitar.

Then we got the idea about making a tape with 4-track recorder, to kind of start something for real. I asked Aku for handling to vocals so Aku and Tepa both handled the vocals on the T.S.O.N.N.W. -tape. I was playing all the guitars and I also played bass for quite many songs (you can't hear any bass there though). Pasi handled the drums. It was all done with ”just for fun” attitude. The actual music was what it was, mainly S.O.D. influences and hardcore punk attitude. We couldn't really play and yet the most important thing was to thrash. Full speed, zero skills. We did our first gig at one school in Kuusamo; we had two dance girls, the intro for the gig was Knight Rider (TV-series) theme music. Bass was handled by Jari Aho as a guest star on that gig. The audience was like ”what the f**k are these guys doing? two vocalists?” … it was bit like Sleepy Sleepers kind of thing going on. (Sleepy Sleepers is a finnish rock band with over the top humor attitude).

"HEATHENISM IN PENITENTUARY" (1988)

After some time we started wondering about getting a second guitar player into the band. I asked Vesa Säkkinen thinking that neither of Mortal Decay's guitarists won't even think about it since they are such a pro musicians compared to us. Vesa was also an old friend so he was familiar guy to us. Vesa thought about it for some time and then came jamming with us and decided to join the band. At this same time Aku had stated that he's leaving the band and is joining National Napalm Syndicate. As a result we decided that Tepa will handle the main vocals in the future. So the A.R.G. started to take its' final shape. At the beginning A.R.G. stood for Anarchy Rules Games but we abandoned that as the band started to get more recognition. In past back in the Pestilence days Pasi thought A.R.G. would be Aku Raaska Group and wrote the name into rehearsal place's ceiling with spray paint and we all had a laugh about the name. Later the shorter term A.R.G. was taken into use though and as more people started asking what it means, we had to find fitting words. In the end it was Vesa who (as I recall) came up with Ancient Rotten Graveguards.

There was one and only place where to record a demo in Kuusamo around that time. It was the legendary Rauhala, Zero Nine's rehearsal place / studio / office. After we had enough songs we went there to create our first real demo. We made the demo which was named as ”Heathenism in Penitentiary” and that demo turned out quite ok. Demo started spreading quite fast around Finland as tape trading was very common thing back then. Around the same time we were also making a zine called Epitaph and we of course ”advertised” A.R.G. through the zine as well. In the end we managed to sell about 300 pieces of that demo. And we were really surprised of those figures.

WINNING NORTHERN FINLAND'S BAND CHAMPIONSHIP TITLE

After the demo was finished we threw a gig in Kuusamo and were surprised with 160 people turning up for the show. We paid all the expenses ourselves, but first and foremost we were just wondering that people seemed to be loving the music and the show felt like good quality thing. After this gig we started to sell the demo a whole lot more. One day we were at the Rauhala (place of recording the first real demo) and one pal told us that there's this band competition in Oulu. He suggested us to go there and at least get to play a gig if nothing else. And there we went, then. Before this event we had visited some smaller competitions just to get to play anywhere at all, but with this band competition we got to play in Pudasjärvi and Oulu!

This new band competition was called Northern Finland's band championship and the winning band would get to record a single. We thought that we'll get to play a gig at Kuusisaari, Oulu, get blasted afterwards and return home. It didn't go exactly as we had planned. First there were preliminary rounds. We player the first set and then started drinking. At some point one mate came to tell us to stop drinking because it looks like you've qualified for the next round. We were like no shit; under the influence already and we will have be playing soon, again. So off we went and played the second round and managed to get through it. Then we returned into boozing and thought that what if we'd win at least the third prize which was some gift certificate into some music store.

In the end they declared that we, A.R.G., won the championship title. We played few songs this time very much under the influence and it was broadcasted to radio as live. Afterwards we weren't exactly laughing about the matter. But as we had won, we would get to record a single. It started to get exciting, what's going to happen now? We were really motivated as things were moving forward. Our dream about playing real, longer gigs had suddenly started to feel more realistic.

"AGGRESSIVE CONFESSOR" (1988)

After winning the band championship title we did few gigs. Then we went into studio at Oulu and took Mara Mäntyniemi as our producer. Mara recorded our first real demo so we thought that we'd better get at least one familiar guy with us into the studio. Mara had much more knowledge about studio work and he already knew the songs we chose for the single. It took two days to record the single if I recall it right and after the studio session we started getting more gigs. We were playing at several places in Oulu, Kemi and Tornio (one CMX – finnish rock band – was the youth club's main act back then :). We also went to Kajaani for a gig and while there we got to know Jarkko Martikainen and band called Euthanasia (finnish crossover hardcore band). The big bomb hit us bit later when we got to know that we would have a gig at Kuusisaari, Oulu as warm-up band for Stone. Our jaws were dropping since Stone had already made a single and their debut album was also already out as well. We were totally caught by these news, having to support Stone.

BOTTLE OF WINE FOR 80 FIM

The support gig went ok. After the gig we were talking with Stone's members and it was time to get on the road again. We were out of booze and I went to ask Stone's guys if they had any alcohol to sell to us? Pekka from Stone told that he has some wine and we started to make a deal about it. I and our mixer Eki paid 80 FIM for one bottle of Magyar wine if I recall it right. Very expensive, no sense in the deal at all, but it tasted good. Afterwards Pekka tried to sell us wine again with ”a cheap price” while we were on same gigs, and kept laughing about the whole wine matter.

"ENTRANCE" (1989)

The single sold well. We were at third place on finnish single charts for few weeks. The good rank was probably helped by the matter of friends buying even three singles simultaneously. As the single was out, we started getting gigs also in southern Finland. We went through all the youth clubs around Helsinki pretty good. Our producer Mara took it as his mission to shop us for the record companies. Megamania showed interest and as the single was selling good, it backed us well. We met Atte Blom and got to know that we should start recording a full length album. Back then at that time the Metal Massacre gigs at Lepakko had a cult reputation. We managed to get there as well and it was a blast. People were shouting for reindeers to take the stage and during the gig the moshpit was right at the stage. Recording the first album was a thing of its own as we got into it. We were travelling a lot between Kuusamo and Helsinki. Soundwise talking ”Entrance” was a disappointment to myself; we as band didn't get into mixing stages and final production. But at least we had a full length album out.

"ENTRANCE" LP'S RELEASE GIG CLIPS & INTERVIEW -89

Interview done by Kuusamon Kansanopiston Videoilmaisulinja as well as some live clips from "Entrance" release gig at Kuusamo's Valistustalo in 1989. Broadcasted originally at Kuusamo's PTV-channel.

JESUS BREAKS DOWN

We had our own gig bus which we had titled as Jesus. The name came from old times; in the distant past there were religious signs by the roads, taped into poles, telling about ”Jesus comes” etc. We used to take those signs off while travelling through country gigging & under the influence, and put some religious signs into our bus windows. Once in Oulu some elder people thought our bus is the real thing and tried to get in to hear the word. We didn't have to start fighting with the grannies though. But they thought our behavior demanded police attention.

Anyway we went with the Jesus to record the ”Entrance” in Helsinki. After the recording was over we took off from Helsinki with car fully packed, us and gear. Jesus broke down some 20 kilometers north from Jyväskylä and so we started to hitchhike. If I remember right, I was hitchhiking some 12 hours with Tepa before my sister picked us up. My sister actually went all the way to Helsinki and picked a car from there, and picked us fellas on her way back up north. What a fine midsummer it was.

GIGGING

”Entrance” lifted us up anyway, into people's consciousness. The best (or worst) of the longer gigs was one week long gig with Stone and Airdash. First Helsinki, then Espoo or was it Vantaa, and finally Lahti. These three towns we went through with as three bands. The rest places we went with just Airdash. Two bands stuffed into small van with all gear and off we went. You couldn't sleep in the van because you had no room. Boozing was constant, too, and people's nerves started to get really tight. After that gig we had new year's gig in Oulu and we got our own bus again; man it felt like a huge relief. All in all the gigging was great fun but lack of sleep and space was the drawback.

"BACK TO LIFE" (1990)

After the debut album we thought that we'll do the next release in a familiar studio with familiar guys. And definitely in north. We can affect more to the soundscapes that way, etc. The ”Back to life” release was better sounding than ”Entrance” was and the songs were more diverse. We could play a bit already. And the lust was growing for the next full length album as we had so much baggage from the ”Entrance” sessions. ”Back to life” was produced by Niksu Nikula. The idea was to have Niksu with us on the next album as he knows as well. We also had Antti Mommo with us, who was a familiar guy from Kuusamo. Antti was with us with the thought of him being the second producer.

THE FESTIVALS

Nummirock. Kuusrock. Giants of Rock. All these bigger events were hard on us as we had to keep the drinking at minimum. Because the events were so big that you couldn't pull if off under the influence. And it was during these bigger concerts where Pasi's drinking style was on crash course with the band. In worst cases our drummer was in the separate ”sobering up” tent and someone was looking after him so that he wouldn't run away for boozing more. I myself was every now and then sleeping in the bus so that I could make it for the gig. It was like the ”school” where we realized that you just can't keep on drinking and gigging forever. And we learned it the hardest way. At some point we had meetings where we set a limits for how much you were allowed to drink before gig. After the gig we normally just checked that everyone is in the bus and off we went. Usually Pasi disappeared after the gig and a week later reappeared back in Kuusamo, asking when's the next rehearsal. Such a funny guy he was.

AWARD WINNING MASSEY FERGUSON VIDEO

Believe it or not, this video won the first prizes in a competition by finnish film and video makers association back in 1991 in young movie makers, minute film and funniest film categories. You can read a newspaper article (in finnish) about the competition here.

"ONE WORLD WITHOUT THE END" (1991)

As we started creating the second album at least I personally had quite some pressures. I didn't have any work, the recession was heavy in Finland at that point and income was hard to get. There was nothing else than playing in the band. You were thinking that you can't really make a living with this band but you don't have anything else to do either. Studies were done with and there was no sign of work to get. Making the second album was painful because we wanted to make a good album. We kept playing the new songs a lot and we had rehearsed them quite a lot. The album turned out quite allright soundwise if compared to debut album and the songs were more diverse. We had reached the point where we started thinking what next? Some of us wanted slower tempos, some of us wanted more melodies thrown in, etc.

TAPPI JOINS THE BAND

After recording the second album we had to make a decision about Pasi. He wasn't with the band in rehearsals, he barely managed to deal with the gigs and his life was quite a mess at that point. We made a decision after one gig where Pasi's performance was extra lazy while us others were playing good. We asked Tapani Kokko from Mental Agony to join the band as drummer. Tappi thought about it and agreed to join. The decision was really hard for me personally because I had formed A.R.G. together with Pasi and Pasi was my mate. But it couldn't be helped; we had kept warning Pasi for quite some time about keeping the thing under control. I was really pissed off about it.

THE END

Around this time the speed/thrash boom in Finland started to decrease clearly. It was evident in amount of gigs dropping. Perhaps people had taken in too much thrash metal at this point. A.R.G. didn't support us financially but we had no work whatsoever in any case. And the band members now lived around Finland at this point. Rehearsals went tricky as band members didn't have shared time like in past. We did still gig here and there but at least I was getting pissed off when we had rehearsals in Oulu and we didn't have all the band in the rehearsals. I can't say about Vesa, but I know that Tepa was getting fed up with the situation as well. There was more to life than A.R.G. Soon Tepa announced that he's quitting the band. We did the Ruicrock gig then. After that I decided that the band will start rehearsing in Kuusamo and those will still play with the band shall be in Kuusamo or then not.

DEMOING (1993-1994)

We made few demos. Tepa was still with the band in the first of the two demos. Record company didn't like a bit about our new material. This of course affected the band's mood. When Tepa left then, we rehearsed in Kuusamo and Vesa took control of the vocal duties as well. We kept rehearsing until Tappi announced that he's quitting the band and leaving for studying. After Tepa left the band, bass was handled by Jarkko Poussu. Pose came into band during quite a shitty period since the band was not sure what kind of music it would be doing. We were searching for something new to spice up the music but the whole thing slowly ceased and I personally started to be fed up with the whole guitar playing, too.

SUMMARY

When A.R.G. called it a day nothing really happened. The band simply ceased and that was it. There was no funerals, no last gig or anything. In the end it feels that the band never actually quitted but just ceased literally. Personally I didn't want to play metal for a while and so I was playing all kinds of music other than metal – simply because I was so pissed off with the whole metal thing and I wanted to have something else than just thrash metal. But I kept listening metal of course – once a metalhead, always a metalhead as it goes.

A.R.G. was a fine experience to play, see the world, make lots of friends and have fun. As things turned nasty and it wasn't fun anymore – no point torturing yourself and keep doing it.

- Jari Kelloniemi